Nyt on sekin sitten tullut koettua: Livestriimaus!

Ja vielä kaksi kertaa. Ensin esitin marraskuun lopussa esitykseni Kysymyksiä Karjalasta erään kirjan julkaisutilaisuudessa. Joulukuussa kameran eteen hyppäsi paroni von Münchhausen, joka esiintyi pikkujoulujaan viettävälle työyhteisölle, kukin omien tietokoneidensa äärellä, toivottavasti glögimuki kädessään.

Kokemukset olivat hyvin mielenkiintoisia, joskin herättivät myös ajatuksia. Karjala-esityksessäni minulla oli pieni vajaan kymmenen henkilön yleisö, mikä teki tilanteesta paljon paljon mieluisamman ja luontevamman. Esitys meni oman mittapuunikin mukaan oikeastaan aika hienosti. Tilaisuuteen saatiin luotua erityinen tunnelma, vaikka olimme kaikki eri puolilla Suomea. Ainakin tapahtuman järjestäjä totesi palautteen olleen oikein innostunutta ja ilahtunutta. Koko tilaisuus oli oikein kotoisa, sympaattinen ja juhlavakin, mistä kiitos järjestäjille.

Paronin striimaus tapahtui pienemmän yleisön kanssa, vain keskittyneen kuvaus- ja teknikkoporukan läsnäollessa. Onneksi katsomoon saatiin sentään yksi livekatsoja paikan päälle, muutoin olisi matkan varrella ehkä tullut orpo olo. Mutta hauska ja jännittävä fiilis oli ilmassa, ja ihan esityksen tuntua, vaikka ison katsomon reaktiot puuttuivatkin. Kyllä yleisön naurut, hymähdykset ja hiljainen hengityskin ovat itse asiassa aika tärkeitä, jouduin toteamaan.

Olen iloinen, että nämä esitykset saatiin toteutettua tavalla, joka on tälle hullulle ajanjaksolle ominaista. Olen nyt muutamaa livestriimausta viisaampi ja sanoisin, että olisin valmis tekemään saman uudelleenkin jos olisi tarvis. Silti toivon, että mahdollisimman pian teatterin ystävät pääsisivät mahdollisimman pian siihen tilanteeseen, joka on teatterille ominaista. Yhdessä olo, vuorovaikutus, kohtaaminen, tässä ja nyt -tunnelma. Livetilannetta ei voita parhainkaan striimaus.

Paronin striimaus jäi tallenteeksi, ja on muuten katsottavissa ainakin vielä tässä tammikuussa Tehdas Teatterin kautta. Lippupalvelu Tiketti on mahdollistanut systeemin, jossa voi ostaa katseluoikeuden tallenteeseen. 

Joulukuussa piti olla Rakkaudella, Agatha -esityksen paluunäytöksiä. Esityshän on alunperin vuodelta 2014, ja sitä on viimeksi esitetty 2016. Nyt joulukuussa 2020 oli tarkoitus rykäistä tuo murhamysteeri vielä kerran lavalle, mutta koronarajoitukset päättivät toisin. Esitykset jouduttiin perumaan, mutta rakensimmepa kuitenkin tuon pähkähullun lavastuksen Tehdas Teatterin vintille ja teimme laadukkaan tallenteen tuosta hupaisasta esityksestä. Se on katsottavissa niinikään Tehdas Teatterin Pienessä Tehtaanmyymälässä koko kevään. Tsekatkaa ja juokaa väliajalla vaikka teetä! Blogin kuvassa työryhmämme, eli Antti-Juhani Manninen, minä ja ohjaaja Merja Pöyhönen poseeraamme esityksen miljöön keskellä.

p.s. juuri tuli yhteydenotto Karjala-esitykseni striimauksesta helmikuussa. Striimaus ei vissiin ole ihan ohimenevä ilmiö.