Kesäkiertue on meneillään, ja räsymatot lentävät nyt ympäri Turkua. Viisas Matti ja muita juttuja – esityksemme sai ensi-iltansa Seikkailupuiston porteilla ennen juhannusta, sitten pidimme hiukan lomaa ja nyt olemme taas jatkaneet keikkailua. Högsåra, Sagalund Kemiössä, Lieveilmiö ja nyt tätä kirjoittaessa kierrämme Turun eri kohteita, museoalueita etenkin. Tämän kesäkiertueen ovat mahdollistaneet Turku2029-säätiö ja Tehdas Teatteri, jonka ohjelmistoa Viisas Matti on.

Pitkän hiljaisen kauden jälkeen on ihana kohdata ihmisiä kaduilla ja puistoissa; aikuisia, lapsia, lomalaisia, satunnaisia kulkijoita, varta vasten paikalle tulleita ja sattumalta katsomoomme eksyneitä. Kiitos tässä kohtaa jo työryhmällemme Kari Mäkirannalle ja Marja Sudelle. Tämän kirjoituksen kuvissa ollaan sekä Turun linnan puistossa että Högsåran hiekkarannalla. Hyvin erilaisia paikkoja, mutta toimii… (kuvaja Marja Susi).

Kun talvella päätimme, että esityksemme suuntautuu puhtaasti kesäesitykseksi, koronatilanne oli hyvin erikoinen. Ei tiedetty oikein, mihin suuntaan epidemia kehittyy. Avautuvatko teatterit lainkaan keväällä (no eivätpä avautuneet ainakaan kunnolla), saako sisäesityksiä järjestää lainkaan ja millaiset katsomorajoitukset ovat pian valloillaan. Päätimme tehdä esityksen, jota voi esittää vaikka yhdelle perheelle kerrallaan. Helposti lähestyttävän, sellaisen, jonka kyytiin voi hypätä vaikka kesken kaiken. Ihan puhdasoppinen katuteatteriesitys se ei mielestämme ollut, joten puhuimme pihateatterista tai puistoteatterista.

No nyt olemme olleet, pihalla, puistossa, festareilla, rannalla (toinen kuva Högsåran hiekkaranta) ja kadulla. Viisas Matti on kaikkea tätä. Ja hauskaa on ollut. Emme varsinaisesti tehneet mitenkään erityisesti lapsille suunnattua esitystä (kansansaduthan ovat oikeastaan kaikenikäisten juttuja), mutta jännää on ollut huomata, miten innoissaan lapset ovat olleet tarinoista, vaikka henkilöhahmoina on niin pirua kuin kuolemaakin. Kuolema oli hauskin, sanoi eräskin lapsi…

Selvän kulttuurin nälän havaitsee ihmisissä. Moni tuntee ihastusta huomatessaan, että he saavat olla pitkästä aikaa jälleen teatteriyleisönä ja syödä samalla vaikka jätskiä. Vaikkakin pienellä pilkkijakkaralla kököttäen, mutta kuitenkin. Uskoimme jo talvella, että tällaista nälkää on, ja että esityksemme voisi toimia ihmisille pehmeänä laskuna takaisin tuttuun rooliin, eli teatterin katsojaksi. Itse olen nähnyt parikymmentä vuotta sitten eräillä nukketeatterifestivaaleilla pihaesityksen, jonka elementit olivat hyvin yksinkertaiset: nuket, niille paikka esiintyä, yleisölle muutama istuin. Muistan sen esityksen vilpittömän ja suoran rehellisen tunnelman vieläkin oikein hyvin. Teeskentely oli tiessään. Minusta Turun kesä saisi olla täynnä kaikenlaisia ulkoesityks (no tänä kesänä onkin aika paljon).

Matkamme Viisaan Matin kanssa on vasta aluillaan, varmaan kokemuksia ja ajatuksia esiintymisistä kertyy paljon ajan mittaa. Joka tapauksessa itselleni on mukava tunne, kun saa olla jotenkin nukketeatterin ytimen äärellä. Sermi pystyyn, nuket käteen, yleisö paikalleen, musa soimaan ja nuket eloon. Tämä malli tulee jo keskiajalta asti. Pakko siinä on olla jotain toimivaa.