Olipa vilkas keikkakuukausi, tuo elokuu 2020. Korona tyhjensi keikkakalenterin keväällä ja kesällä moneksi kuukaudeksi, mutta elokuun sovitut esiintymiset saatiin pidettyä. Onneksi! Kuinka herättävää ja virkistävää olikaan olla taas lauteilla. Sitähän suorastaan heräsi tästä omituisesta koronasumennuksesta. Ja millaisia keikkapaikkoja! Muhasaaren Teatteri (kuvassa näkymä lavalta katsomoon) Savonlinnassa on ehkä yksi maan sympaattisimpia näyttämöitä, ja isäntäväen Matin ja Kiran asennetta on suorastaan ihailtava. Ole mun Querelle aloitti Muhasaari Puppets-festivaalin perjantaina. Oli jännitystä itselläkin ilmassa, sillä edellisestä vedosta oli miltei vuosi.
Muhasaaren jälkeen tuli Tehdas Teatteri (Paroni), Teatteri Avoimet ovet (H.C., Sampon NT-festarit) sekä syyskuun alussa Selkun kulttuuritalo Sauvossa (Kysymyksiä Karjalasta). Tuli lämmiteltyä miltei koko ohjelmisto kuukauden sisällä kuntoon. Ihmisiä oli liikkeellä kaikkialla mukavasti, ja hienosti toteutuivat mielestäni turvallisuustoimetkin.
Mutta kieltämättä mielessä kävi, että onko oikein järjestää teatteriesityksiä? STM:n Kirsi Varhilakin kysyi elokuun alussa, että kaikesta voi kysyä, onko tarpeellista? Onko tarpeellista mennä teatteriin? Onko tarpeellista järjestää teatteriesityksiä? Onko tarpeellista kutsua ihmisiä samaan tilaan?
No, jos oikein tarkkoja ollaan, niin eipä kai. Jos syöminen, ulostaminen ja nukkuminen ovat tarpeellisuuslistan ääripäässä, niin myönnettävä on, että teatteri ei kai kuulu tähän listaan. Mutta toisaalta, elämän on jatkuttava ja kaikki askeleet kohti normaalia elämää ovat tärkeitä. Jollekulle tarpeellista on päästä jalkapallomatsiin, yökerhoon, joogaryhmään, 50-vuotisjuhliin, tai teatteriin.
Kiertueillani yleisöt ovat olleet tosi pieniä, maksimissaan 60 henkilöä. Pieniä porukoita, jotka saapuvat sisään hallitusti, terveinä, maskit naamallaan (ainakin osa), istuutuvat hajautetusti. Ja me esiintyjätkin otamme tosissamme terveyssuositukset. En koe, että tällainen tilanne on erityisen riskialtis, verraten vaikka täpötäyteen yökerhoon tai isoon musafestariin, joissa niissäkin turvatoimet ovat käytössä. Ja niidenkin on minusta nyt vain saatava jatkaa elämäänsä. Ne ovat monelle tarpeellisia.
Onko kiertueteatterilla jopa erittäinkin hyvä sauma tilanteessa, jossa koronan kanssa eletään jatkossakin, ehkä jopa vuosia? Esitys, joka pystyy menemään esimerkiksi koululuokkaan tai jonkin pikkupaikkakunnan kulttuuritalolle, voisi olla omiaan tuomaan teatteria katsojien luo melko turvallisesti. Koululaisia ei sekoiteta keskenään, paikkakunnalle ei tule ”ulkopuolisia” muita kuin esiintyjät (joiden on totta kai oltava terveitä), ja muutenkin hoidetaan homma asiallisesti, useimmiten jopa melko nopeasti. Kiertävät esitykset ovat useimmiten maksimissaan tunnin mittaisia.
Nyt ei auta muu kuin tarkkailla tilannetta. Kaikki loppusyksyn ja tulevan kevään sovitut esiintymiset ovat kiinni koronatilanteen kehittymisestä. Ja vakavasti on asiaan suhtauduttava. Jos tilanne muuttuu radikaalisti huonompaan suuntaan niin selvää on, että teatteri ei siinä tilanteessa on välttämätön. Toivotaan, että tähän suuntaan ei tarvitse mennä.